Loppuarviointi

Lähetin kokeiluun osallistuneille opettajille arviointilomakkeen, jossa he saivat vastata kokeilun onnistumiseen liittyviin kysymyksiin. Opettajien mielestä kokeilu onnistui hyvin ja jaksoa kuvailtiin sanoin mielenkiintoinen, hauska, antoisa, jännä ja väsyttävä. Oli ollut hienoa saada mahdollisuus kokeilla jotain uutta ja kehittää yhdessä, rehtorin kanssa kehittämiskeskusteluja käyden. Kaikki opettajat mainitsivatkin saaneensa hienosti tukea koulujensa rehtoreilta.

Opettajat toteuttivat kokeilua oman työnsä ohella ja siten kiire tuntui välillä kokeilun aikana. Kokeiluajankohdaksi valikoitui huhtikuun loppu -> toukokuun kolme ensimmäistä viikkoa ja kouluissa on aina niihin aikoihin varsin paljon tekemistä. Kiire ja ajanpuute mainittiinkin ainoana negatiivisena seikkana ja sen pohjalta painotimmekin kokeilun loppuartikkelissa sitä, että kehittämistyölle tulee varata riittävästi aikaa.

Sitralle kirjoittamamme loppuartikkeli on luettavissa täällä. Se sisältää myös haasteen rehtoreille ja opetuspäälliköille: miten lähtisitte kehittämään kouluja niin, että kehittämistyöstä erityisen paljon kiinnostuneet opettajat saisivat mahdollisuuksia olla mukana kehittämistyössä?
change-671374_1280
Mainokset

Skolutvecklare behövs på alla plan

Fyra veckor gick snabbt, men jag är nöjd. Roligt att få fundera på skolutvecklarrollen och att genomföra en liten undersökning bland gymnasiestuderande.
I en av mina grupper bad jag de studerande fundera på hur de läser läxor, till prov och artiklar, som de ska återge muntligt eller skriftligt. Dessutom bad jag dem berätta om de använder en kalender, till vad och om inte, varför. Det var både glädjande och deprimerande svar.

Det verkar som om de flesta bara läser igenom läxan (om de alls läser). När de konkret fick jobba med en text jag gav dem, streckade de under (hellre än gjorde anteckningar). Resultatet var att nästan allt var understreckat – till vilken nytta? undrar jag. I samband med läsning till prov svarade flera att de gör anteckningar, vilket gläder mig. Men bland svaren fanns ett par som bara tycks läsa innehållsförteckningen och rubrikerna.

Utöver frågor om läsande, ställde jag en om kalenderanvändning. Dessa svar upprörde mig kanske mest. Kalendern uppfattas inte som viktig och den som har kalender kan ha flera (2-3 st, både pappers och elektroniska)! Jag förstår nu varför de studerande glömmer läxor, deadlines m.m. Det är inte bara nonchalans, de kan omöjligt komma ihåg utan kalender (eller någon som hela tiden påminner!).

Sammanfattningsvis känns det som om det är viktigt att ta i bruk vår nya kalender i höst och att lära dem använda den. Att ha en kalender är inte undergörande – de måste skriva och läsa i den också! Tidsplanering är en grund att bygga på. Den underlättar att skolarbetet blir gjort, samt minskar stress och en känsla av hopplöshet.

Det andra som känns viktigt är att lära de studerande hur de lär sig, hur de kan jobba med skolarbetet för att uppnå goda resultat. Alla lärare, inte bara studiehandledaren eller specialläraren, behöver ge konkreta tips. 

Att vara skolutvecklare då?

Om jag fick tid och ansvar, kunde jag arbeta med pedagogiskt utvecklande, som projekt i hela skolan eller med enskilda lärare i hens egen undervisning (genom att coacha eller ge en annan lärare möjlighet att ha mig som bollplank för idéer). Som ledare för ett lärarlag får jag också möjligheten att utveckla skolan. Skolutvecklare behövs på alla plan. Rektorn har en viktig roll, lärarlagen likaså. Men kanske dags att införa skolutvecklare med färre undervisningstimmar.

Irina

Halvvägs med nya frågor och nya idéer

Jag har jobbat med en grupp första årets gymnasiestuderande med frågan Hur lär jag mig? under en lektion. Vi utgick ifrån en text i läroboken. Jag frågade dem hur de skulle göra om de nu fick i uppdrag att lära sig texten. Det kom ett par svar och en diskussion uppstod. Jag presenterade en metod – att skriva sammanfattningar /anteckningar. En studerande suckade över att det tar sådan tid och menade att lärarna borde förstå att vi inte kan hinna göra så här alltid (inför prov tror jag hon menade). Igen en diskussion om hur man studerar och när. Jag inser att också i gymnasiet är de studerande beroende av läraren. De kan inte tänka sig att de skulle behöva läsa något som läraren inte behandlat / gjort anteckningar till. Efter vår diskussion fick de läsa en text och göra anteckningar. Sedan samlades de i mindre grupper med studerande som läst samma text och valde ut de bästa anteckningarna, som publicerades på vår undervisningsplattform Fronter.

 

Det känns både bra och dåligt då jag reflekterar efteråt. Det var givande att diskutera studieteknik. Det borde kanske ingå mera i min undervisning. Ämneslärarna behöver lära ut metoder att lära sig. Det räcker inte med att själv använda olika undervisningsmetoder. Jag förstår att det inte kan vara bara studiehandledarens eller speciallärarens uppgift. Samtidigt inser jag igen att det är svårt också för gymnasiestuderande att sammanfatta eller göra anteckningar.  Och om man inte kan plocka ut det viktigaste och inte ens förstår texten, är det döfött att börja tala om källkritik m.m.

 

Jag reflekterar också över ”skolutvecklarens” roll. Jag har funderat på varifrån initiativet till pedagogisk utveckling kan komma. Det kan ju komma ”uppifrån” eller ”utifrån”, från rektorn/skoldirektören eller kommunens beslutsfattare, alternativt ”inifrån”, från den enskilda läraren eller ett lärarlag. Hur ska ”skolutvecklarens” roll se ut i dessa fall? Ska en färdigt bestämd tid användas för projekt som någon annan bestämt eller ska det finnas tid för skolutvecklarens egna idéer som föds längs med året?

 

Efter en diskussion med min rektor funderade jag också på om skolutvecklaren kunde delta i kollegers undervisning och utveckla den tillsammans med läraren i fråga. Överhuvudtaget skulle det ge mycket att lyssna på varandras timmar – vi borde göra mera sådant. Men vill lärarna att någon annan diskuterar och kommer med idéer? Många är rädda för kritik och vill kanske inte släppa in någon annan på ens timmar. Å andra sidan om en lärare vill utveckla något och vill bolla tankar med någon, kan det vara mycket givande att tillsammans fundera på undervisningen.

 

Jag går in i min andra halva av projektet. Nya frågor och nya idéer föds. Jag ska nu ställa frågor om inlärning och tidsplanering i min andra grupp ettor. Jag ska också fundera på skolutvecklarens tidsanvändning och uppgifter. Min rektor bad mig också fundera på hur tiden skulle vara placerad i ett gymnasiums årsrytm och i de fem perioder som finns. Ska det vara jämt fördelat under ett år eller mera under vissa perioder?

 

Irina 

 

Kokemuksia Ruotsin kehittäjäopettajamallista, osa 2

Tässä tekstissä nostan satunnaisessa järjestyksessä esiin ongelmia, joihin Ruotsissa on törmätty kehittäjäopettajavirkojen suhteen, jotta voisimme ottaa niistä opiksi. Aiempi teksti Ruotsin kehittäjäopettajamallista löytyy täältä. Lähteet alla esitettyihin ongelmakohtiin löytyvät tekstin lopusta.

1. Kehittämistehtäviin varattu työaika ei riitä. 

Raportin mukaan tavallisin malli on, että kehittäjäopettajien kokonaistyöajasta 90% on opettajan omaan, varsinaiseen virkaan kuuluvia opetus- yms. tehtäviä ja loput 10% työajasta on varattu kehittämistehtäville. Kehittäjäopettajien työnkuva voi kuitenkin olla melko laaja ja ellei sille ole varattu tarpeeksi aikaa, voi seurauksena olla että a) opettaja tekee paljon ylitöitä (riskinä uupuminen) b) tehtävät jää tekemättä (mutta palkanlisä n. 500e/kk maksetaan joka tapauksessa)

2. Kehittäjäopettajien valintaperusteet eivät kestä tarkastelua päivänvalossa.

On tapauksia, joissa rehtori on valinnut koulun kehittäjäopettajan sen mukaan, miten hyvin itse tulee juttuun kyseisen opettajan kanssa. Näitä tapauksia on toivottavasti kuitenkin vain pieni osa. On myös kuntia, joissa kehittäjäopettajien valinnan hoitaa isompi haastatteluryhmä, joka voi koostua esim. useammasta rehtorista ja opetustoimenpäälliköstä. Tällöin voi olettaa virkoihin valitun soveltuvimmat hakijat.

3. Kateus.

Ruotsissa kehittäjäopettajien virat kulkevat nimellä ”förstelärare”. Vapaasti käännettynä se voisi olla ”ekaopettaja”, ”yliopettaja” tms. antaen mielikuvan siitä, että kehittäjäopettaja olisi jotenkin selkeästi parempi opettaja kuin muut. Tämä on aiheuttanut kateutta työyhteisöissä ja jotkut opettajat ovatkin alkaneet kutsua itseään pilkkanimillä ”sämrelärare”, ”andralärare” tai ”sistelärare” (”huonompi opettaja”, ”tokaopettaja, ”vikaopettaja”). Tähän en kommentoi muuta, kuin että Skolverket olisi voinut miettiä hetken pidempään viran nimeä. 

Koska Suomessa ei tällaisia virkoja ole, ei myöskään ole vakiintunutta nimitystä. ”Kehittäjäopettaja” ei sekään ole nimityksenä paras mahdollinen,  sillä se luo mielikuvan siitä, ettei muut opettajat olisi osallisia kehitystyössä. Ehkäpä osittain siksi nousee sosiaalisessa mediassakin välillä esiin kommentti siitä, että ”kaikki opettajat ovat kehittäjäopettajia”. (Ovatko?)

4. Työnkuva on epäselvä.

Ellei kehittäjäopettajille ole laadittu tarkkaa tehtävänkuvausta, voi toiminnan tavoitteetkin jäädä toteutumatta. Työyhteisön on vaikeampi hyväksyä kehittäjäopettajan roolia, jos tehtävänkuva ei ole kaikille selvä. Tämä saattaa puolestaan johtaa edellä mainittuun kateuteen työntekijöiden kesken.

5. Rehtori ei anna täyttä tukeaan kehittäjäopettajalle.

Kehittäjäopettajan työtä hankaloittaa se, ellei rehtori selkeästi kerro työyhteisössä kehittäjäopettajan työnkuvasta, toiminnan tavoitteista ja hyödyistä koko työyhteisöille.

  
Lähteet:

– Rehtori Elisabet Abborin haastattelu sähköpostitse. Abbor oli töissä Ruotsissa opettajana silloin, kun kehittäjäopettajavirat lanseerattiin.

– Skolverketin raportti ”Vad gör försteläraren?” (Linkki tämän tekstin toisessa kappaleessa).

– Facebook-ryhmä ”Förstelärare – en nätverksplats” (n. 3900 jäsentä). Paljon keskustelua sekä puolesta, että vastaan, kokemusten vaihtoa jne.

– Lärarnas tidning-artikkeli 21.5.2014 ”Ökad arbetsbörda för två av tre förstelärare”

– Ingemar Berglundin blogiteksti Skola och samhälle-blogissa 25.3.2015

– Expressen-lehden artikkeli 15.4.2014 ”Läraren i fokus: Tror på lärarnas förmåga

 

Yhteisopettajuus on yksi malli kehittämiseen

Yhteisopettajuus on hyvä mahdollisuus kehittää koulujen toimintaa. Yhdessä tekemällä voi ryhmitellä luokissa oppilaita eri tavalla ja tämä voi vapauttaa aikaa kehittämistyölle. Jos luokkiin tätä kautta voitaisiin saada lisäresurssia, niin kehittämistyö onnistuisi vielä helpommin. Yhdessä tekemällä työ sujuu helpommin. Myös monet haastavat tilanteet on helpompi kohdata yhdessä.

Yhteisopettajatiimejä tehtäessä voitaisiin ottaa huomioon haluttavat kehittämiskohteet ja näin rakentaa tiimit sen pohjalta. Jos luokkatasolla halutaan kehittää esim. tieto-ja viestintätekniikan taitoja, niin tiimiin kannattaa laittaa yksi vahva tieto- ja viestintätekniikan pedagoginen asiantuntija.

Yhteisopettaja- tai tiimiopettajamallin avulla kehittämistyö myös kohdentuu juuri oikeaan kohtaan eli oppilaisiin ja luokan pedagogian kehittämiseen. Näin kehittämistyö kohdentuu tarkemmin niihin tarpeisiin mitä opettajat tai luokkataso tarvitsee. Yhteisopettajuudessa on kuitenkin tärkeää, että kaikki kantaa vastuun luokasta ja tämän vuoksi onkin hyvä, että opettajilla on hallinollinen vastuu omista luokista.

– Risto

Kokemuksia Ruotsin kehittäjäopettajamallista, osa 1

Ruotsissa Skolverket julkaisi äskettäin raportin otsikolla ”Vad gör försteläraren?” (”Mitä kehittäjäopettaja tekee?”) ja tulen tässä blogitekstissä kommentoimaan raporttia lyhyesti. Myöhemmin aiheelle seuraa jatkoa, sillä kirjoitan silloin muista kokemuksista Ruotsin kehittäjäopettajien virkoihin liittyen.

Miksi kehittäjäopettajia?

Ruotsin menestys PISA-tutkimuksissa on ollut varsin kehno jo pitkään, eikä opettajan ammatti ole länsinaapurissamme kovinkaan arvostettu. Mm. näistä syistä Ruotsin hallituksen tarkoituksena on ollut nostaa opetuksen tasoa erityisten kehittäjäopettajien avulla. Kehittäjäopettajaksi voi hakea vähintään neljä vuotta opetusalalla työskennellyt ja kelpoisuusvaatimukset täyttävä opettaja, joka on osoittanut suurta ammattitaitoa, erityisen suurta osaamista oppilaiden oppimistulosten parantamisessa ja vahvaa kiinnostusta opetuksen kehittämiseen.

Skolverket lanseerasi kehittäjäopettajien virat heinäkuussa 2013. Ensimmäisellä hakukierroksella (2013) rahaa oli jaossa 5 000 virkaan ja toisella kierroksella (2014) 10 000 uuteen virkaan. Kun uudistus on kokonaisuudessaan toteutettu vuonna 2017, tulee kehittäjäopettajavirkoja olemaan Ruotsissa yhteensä 17 000. Esimerkkinä voi ottaa Helsinkiä hieman pienemmän Göteborgin, jossa syksyllä 2014 oli 491 kehittäjäopettajan virkaa (peruskouluja ja lukioita siellä kunnan kotisivujen mukaan yht. 197 kpl). Kuntien kehittäjäopettajatilastoihin pääsee tutustumaan täällä. Kehittäjäopettaja saa Ruotsissa 5 000 kr (n. 530e) lisää palkkaa kuukaudessa, joten satsaus 17 000 virkaan maksaa Ruotsin valtiolle 85 000 000 kruunua (n. 9,1 milj. euroa) vuodessa.

Tässä kohtaa on syytä todeta, että tarpeet ja lähtökohdat ovat varsin erilaiset Suomessa ja Ruotsissa. Meillä opettajan ammatti on varsin arvostettu ja koululaitoksemme kuuluu maailman parhaimpiin. Siitäkin huolimatta opettajilla tulisi olla mahdollisuus uusiin uravaihtoehtoihin myös Suomessa. Muttei ehkä täysin samanlaisiin kuin Ruotsissa – yritetään ”parastaa” heidän malliaan meille sopivaksi!

Mitä kehittäjäopettajan tehtäviin kuuluu?

Raportin mukaan kehittäjäopettajien tavallisimpia tehtäviä ovat mm. toisten opettajien ohjaaminen (lähes 90%), pedagogisten keskustelujen virittäminen* (hieman alle 90%) ja jonkin oppiaineen kehittämisestä vastaaminen (n. 70%). *Esim. pedagogiset kahvilat-tyyppinen toiminta.

Suurin osa kehittäjäopettajista on tyytyväisiä tehtäviinsä. He kokevat, että heidän työllään on merkitystä koulun ja opetuksen kehittämisessä. Ongelmia on esiintynyt lähinnä niissä tilanteissa, joissa kehittäjäopettajille ei ole laadittu tarkkaa tehtävänkuvausta tai silloin, jos rehtori ei ole tarpeeksi selvästi kertonut kehittäjäopettajien toimenkuvasta ja tehtävistä työyhteisössä.

Aikaa kehittämistyölle

Skolverketin tavoitteena on ollut, että kehittäjäopettajien virat olisivat vakituisia. Tavoite ei ole toteutunut, sillä ainoastaan 32% viroista on toistaiseksi voimassa olevia ja loput 68% määräaikaisia. Tämä on kuitenkin perusteltua, sillä kehittäjäopettajalla tulee riittää innostusta, innovatiivisuutta ja jaksamista. Elämäntilanteiden muuttuessa ei ehkä kuitenkaan aina pysty tai halua tehdä kehittämistyötä täysillä ja silloin voi olla hyvä, että virka on määräaikainen. Raportissa todetaan, että pestin tulee olla riittävän pitkä, jotta kehittäjäopettaja kokee ehtivänsä toteuttaa tehtäväänsä. Opetuksen järjestäjien näkökulmasta virkojen määräaikaisuus on hyvä asia, sillä toiminnan tarpeiden muuttuessa pystyy myös muuttamaan kehittäjäopettajien tehtäviä.

Sen lisäksi, että kehittäjäopettajan työnkuvan tulee olla tarkasti määritelty, tulee myös työhön käytettävä aika sopia tarkkaan. Ruotsissa kehittäjäopettajat saavat varsin vaihtelevasti aikaa kehittämistyölle. Tavallisinta on, että 10% työajasta käytetään kehittämistyöhön (40% kehittäjäopettajista), mutta on myös opettajia, jotka saavat käyttää 25-50% työajastaan kehittämistyöhön. Tässä tulee muistaa, että tehtävänkuvien laajuus ja siten myös kehittämistyöhön tarvittava aika vaihtelee koulujen ja kuntien välillä.

Päätelmät

Raportissa Skolverket nostaa esiin neljä aihealuetta, jotka ovat tärkeitä kehittäjäopettajien työn onnistumiselle:

  • kehittäjäopettajalla tulee olla avainasema kollegiaalisessa oppimisessa
  • tehtävänkuvan tulee olla selkeästi laadittu sekä sisällön, että tehtävään käytettävän ajan osalta ja se tulee selittää myös koulun muille opettajille ja henkilökunnalle
  • kehitystehtäviin ja opetukseen käytettävän ajan tulee olla tasapainossa
  • niissä tapauksissa, joissa kehittäjäopettajilla on laaja työnkuva, tulee esimiehen harkita työajan vapauttamista/vähentämistä opettajan vakituisesta virasta (Ruotsissa opettajilla on käytössä kokonaistyöaika)

tutor-407361_1280
Kuva Pixabay.com -sivustolta
Minttu Myllynen

Försök på besök

Skolutveckling. Det måste vara en av de mest fria uppgiftsbeskrivningarna jag någonsin fått. Jag kollar flera gånger – får jag verkligen prova att utveckla precis vad som helst? Men tyglarna förblir lösa – initiativet är mitt. En massa tankar finns ju redan där – alla de där funderingarna som skapats i interaktion med elever och kollegor, men som placerats i ’senare’-högen. Jag gräver fram dem därifrån. Varierande undervisningsmetoder, elevaktivering, välmåendeprojekt. Sen slår det mig.

Skolutvecklare. En tung titel, med mycket ansvar. Tänk om jag inte är tillräckligt innovativ? Tänk om mina idéer inte räcker till? Tänk om de inte duger? Tänk om jag inte får medhåll? Men samtidigt så är det ju det här jag vill göra. Testa alla mina idéer, komma vidare i utvecklingen av undervisningen och all annan verksamhet i skolan. Ifrågasätta existerande strukturer och vår syn på eleverna. Tänka utanför lådan.

Så här är vi nu. Med ett huvud fullt av idéer och fyra veckor att förverkliga mig själv. Men också fyra veckor tid att låta eleverna förverkliga sina idéer. För vem än som skolutvecklar, hur än resurser koordineras för jobbet och vad än man väljer att kalla skolutvecklaren, så är en sak klar för mig. Eleverna har och måste ha en central roll i utvecklandet. För vem gör vi det för, om inte för dem?

-Linda